Polkujen perustaminen


Polun suunnittelu
Kohteiden valinta
Maanomistaja ja viranomaiset
Opasteet poluilla
Polun muut rakenteet
Kohteiden hoito
Kirjallisuutta

PP 00 Mirja & Päivi

Polun suunnittelu

Opastettujen muinaispolkujen avulla tehdään tunnetuksi maastossa - usein aivan lähiympäristössäkin olevaa - kulttuuriperintöä: muinaisjäännöksiä, niitä ympäröivää luontoa ja maisemakokonaisuutta. Monista muinaisjäännöksistä on muodostunut perinteisiä käynti- ja nähtävyyskohteita ja ne ovat aikojen kuluessa osaltaan muovanneet suomalaista identiteettiä ja historiatietoisuutta.

Muinaispolut on tarkoitettu mahdollisimman monen kuljettavaksi. Paikkojen luonnonolot asettavat kuitenkin joillekin kohteille pääsylle rajoituksia. Maastossa liikkuminen perustuu jokamiehen oikeuteen, mutta lähialueiden asutus ja muut toiminnot on tietenkin otettava huomioon. Hoidetut ja opastetut muinaisjäännösalueet ovat nykyisin suosittuja kulttuuriperintöopetuksessa sekä matkailu- ja luontoretkikohteina. Opastettuja polkuja on syytä tehdä vain kohteille, joihin kävijöitä voidaan vapaasti ohjata.

Polkujen suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon kaikki kustannukset tulee ottaa huomioon tarkasti jo suunnittelun alkuvaiheessa. Pelkkä talkootyö ei yleensä riitä kattamaan kaikkea tarvittavaa työpanosta ja kustannuksia. Jatkossa polun ja opasteiden kunnossapidolla ja alueen maisemanhoidolla on oltava erityinen paikallinen vastuuhenkilö tai - taho.

PP 01 Polku  PP 02 Ryhmä  PP 03 Suunnittelija

Kohteiden valinta

Muinaispolun perustaminen lähtee usein liikkeelle siitä, että alueella on jo vanhastaan yleisön tuntema kiinnostava muinaisjäännösalue. Joissain tapauksissa polku voi johtaa vain tälle yhdelle kohteelle. Useimmiten polun kiinnostavuutta kuitenkin lisää se, että sen varrella on useampia nähtävyyksiä. Reitille olisi hyvä valita useamman tyyppisiä ja ikäisiä muinaisjäännöksiä, jotta vältettäisiin toisto ja kävijän mahdollinen kyllästyminen. Myös polun linjaaminen siten, että sen varrelle osuu muita kulttuurihistoriallisia nähtävyyksiä - kuten museoita, kirkkoja, kartanoita jne. - tai mielenkiintoisia luontokohteita antaa sille vaihtelevuutta ja houkuttelee useampia kävijäryhmiä.

Kohteiden valintaa ohjaavat myös muut seikat kuin pelkästään niiden kiinnostavuus. Valintaa rajoittavina tekijöinä voivat olla mm. muinaisjäännöksen huono kunto tai alttius kävijöiden aiheuttamalle eroosiolle. Joillain muinaisjäännöksillä voi olla kävijöille vaarallisia maastokohtia tai ne voivat olla niin umpeenkasvaneita, ettei niillä voi nähdä rakenteita tai maastomuotoja lainkaan. Tällöin voi olla syytä jättää kohde reitin ulkopuolelle tai kartoittaa sen ongelmakohdat ja miettiä, voidaanko esim. muinaisjäännöksen hoidolla korjata puutteet.

PP 04 Röykkiö  PP 05 Jyrkänne  PP 06 Vaurio

Maanomistaja ja viranomaiset

Kun suunnitellaan ja perustetaan muinaispolkua, on syytä olla yhteydessä kaikkiin niihin tahoihin, joita polun rakentaminen koskettaa. Sekä maanomistajiin että Museovirastoon on syytä ottaa yhteyttä heti suunnittelun alkuvaiheessa. Jos alueella puolestaan on luontoarvoja tai se on luonnonsuojelualueella, tulee olla yhteydessä joko kunnalliseen ympäristönsuojelusihteeriin tai paikalliseen ympäristökeskukseen. Metsäalueilla toimittaessa saattaa olla hyvä olla yhteydessä paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen tai metsäkeskukseen. Myös kunnan kulttuuritoimesta vastaavalle viranomaiselle on hyvä tiedottaa hankkeesta.

Rakentavin ja hyödyllisin tapa huomioida alueen maanomistajat ja viranomaistahot on yhteinen maastokatselmus, jossa voidaan yhdessä käsitellä alueen kaikki arvot ja polkuun liittyvät kysymykset kuten kävijöiden kulkeminen alueella, levähdyspaikat sekä autojen paikoitus.

PP 07 Katselmus  PP 08 Polulla  PP 09 Paikoitus

Opasteet poluilla

Kaikilla poluilla on oltava ohjaavia opasteita tai viittoja, jotta kulkijat tietävät seuraavansa oikeaa reittiä. Opasteet voivat olla puihin kiinnitettäviä tai maalattavia merkkejä tai esimerkiksi maahan lyötäviä paaluja. Myös polun varrella olevat muinaisjäännöskohteet vaativat usein selittävän opasteen tai informaatiotaulun.

Opasteita ja polkumerkkejä suunniteltaessa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota sekä niiden säänkestävyyteen että huollon helppouteen. Lisäksi on syytä huomioida, että ne ovat ympäristöönsä sopivia. Polkumerkkejä tulee olla riittävästi, jotta tottumatonkin kulkija pysyy reitillä, eikä pelkoa eksymisestä ole.

Kohdeopasteita toteutettaessa on järkevää välttää liian pitkiä tekstejä ja pyrkiä sekä sisällössä että taitossa helppolukuisuuteen. Kuvat ja kartat keventävät ja havainnollistavat opasteita, mutta kannattaa muistaa, että kuva-aineistot ovat tekijänoikeuden suojaamia ja useimmiten ne ovat käytettävissä vain käyttömaksua vastaan. Muinaisjäännöksistä kertovien opasteiden tekstit tulisi aina tarkastuttaa arkeologilla.

Kohdeopasteen tai informaatiotaulun paikka valitaan siten, että näkymä itse kohteelle ei peity tai häiriinny. Korkeus sovitetaan sopivaksi eripituisille lukijoille ja myös pyörätuolissa istuville, mikäli kohde on suunniteltu myös liikuntaesteisille. Opastetta pystytettäessä varotaan vahingoittamasta muinaisjäännöstä: opastaulun tulee aina olla selkeästi erillään muinaisjäännöksen rakenteista.

PP 10 Polkumerkki  PP 11 Infotaulu  PP 12 Lukemassa

Polun muut rakenteet

Opetus-, nähtävyys- ja matkailukäyttöön tarkoitetun polun yhteyteen on yleensä rakennettava myös aitoja, kulkuportteja ja jätepisteitä sekä suunniteltava niiden kunnossapito ja huolto.

Jo polun suunnitteluvaiheessa arvioidaan kenelle polku on tarkoitettu ja kuinka suurta sen käyttö tulee olemaan. Samalla selvitetään polun saavutettavuus ja esteettömyys. Rakenteet suunnitellaan näiden arvioiden perusteella. Polun suunnittelussa on myös aina huomioitava käyttäjien turvallisuus. Muinaisjäännöksiä esittelevien polkujen erityispiirteenä on se, että muinaisjäännökset ovat ainutkertaisia muistoja menneisyydestämme ja siksi niiden suojelu on aina etusijalla käyttöä suunniteltaessa.

Kaikki polkuun liittyvät rakenteet tulee suunnitella ja asentaa niin, että ne eivät vaurioita muinaisjäännöstä. Polkureitti tulee suunnitella niin, ettei se kulje muinaisjäännöksen näkyvien rakenteiden päältä. Jos tällaiseen ratkaisuun kuitenkin joudutaan päätymään, on rakenteet suunniteltava yhteistyössä museoalan ammattilaisten kanssa. Levähdyspaikat sijoitetaan muinaisjäännösalueen ulkopuolelle ja mikäli niihin tehdään maisemassa näkyviä rakenteita, ne sijoitetaan niin, etteivät ne näy muinaisjäännökselle. Muinaisjäännöksen ja sen ympäristön autenttisuus on yleisölle esiteltävien kohteiden etu, eikä sitä ole syytä häiritä moderneilla elementeillä.

Hyvin suunnitellut rakenteet sulautuvat ympäristön maisemaan, ovat toimivia ja turvallisia sekä lisäävät positiivista elämyksellisyyttä.

PP 13 Silta  PP 14 Portaat  PP 15 Katselusilta

Kohteiden hoito

Hoidon avulla muinaisjäännöskohde tai -alue saadaan maisemassa paremmin näkyväksi. Näin polun kulkija hahmottaa helpommin kohteen maastossa. Hoidetut reittikohteet jättävät kävijälle myös hyvän mielikuvan polusta, mikä saa kulkijan palaamaan polulle uudestaan.

Muinaisjäännöksen hoitoon sisältyy mm. maisemanhoito kasvillisuuden käsittelyn avulla. Maisemanhoidossa poistetaan muinaisjäännöskohdetta peittävää puustoa ja pensastoa ja maasto siivotaan risuista ja roskista.

Hoitoon varataan riittävästi aikaa ja resursseja. Lisäksi on suunniteltava kohteen hoito jatkossakin. Joissakin tapauksissa kulku kohteella voi aiheuttaa maaperän tai muinaisjäännöksen näkyvien rakenteiden kulumista, minkä torjuntaan ja korjaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Muinaismuistolaki säätelee muinaisjäännösalueella tehtäviä toimenpiteitä. Siksi muinaisjäännösten hoitosuunnitelma ja muinaisjäännöksillä tehtävät toimenpiteet on hyväksytettävä Museovirastossa.

Museovirasto antaa tietoa hoidosta ja neuvoo erilaisissa käytännön kysymyksissä. Muinaisjäännöksen hoitoon on mahdollista hakea myös taloudellista tukea. Perustietoja muinaisjäännösten hoidosta saa Museoviraston internet-sivuilta kohdasta "Arkeologinen kulttuuriperintö" sekä "Avustukset".

PP 16 Niitto  PP 17 Laidunnus  PP 18 Raivaus

Kirjallisuutta:

Hiidenkiuas ja tulikukka: opas arkeologisen kulttuuriperinnön hoitoon. Toim. Teija Tiitinen. Kirj. Leena Koivisto (et al.). 1999. Jyväskylä.

Kiinteiden muinaisjäännösten hoito-opas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B; no 64. 2002. Vantaa.
Luonnon- ja maisemanhoidon opas. Pekka Borg 1983. Porvoo.

Muinaisjäännösalueiden hoito ja käyttö - Vården och användningen av fornlämningsområden. Leena Koivisto ja Satu Mikkonen-Hirvonen 2002. Arkeologia Suomessa 1999-2000, s. 22-23. Museovirasto. Helsinki.

Muinaisjäännösten hoito ja merkitseminen. Helena Taskinen, Tuula Heikkurinen-Montell ja Jukka Moisanen 1994. Arkeologia Suomessa 1988-89, s. 21-28.  Museovirasto. Helsinki.

Opas ulkoilureittien suunnittelijoille, rakentajille ja hoitajille. Ulkoilureitti. Eeva Karjalainen ja Irma Verhe 1995. Helsinki.

Suomen hoidetut muinaisjäännökset - Vårdade fornlämningar i Finland. Toim. Torsten Edgren. Kirj. Jukka Moisanen ja Helena Taskinen 1995. Helsinki.

Suomen retkeilyopas. Toim. Juhani Nurmi ja Jouni Laaksonen 2005. Metsähallitus.

Taajamametsien hoito. Minna Komulainen 1995. Jyväskylä.

 © Museovirasto